Kirkkosali

Kirkkohuoneen jakaa kaksi pilaririviä kolmeen laivaan. Sivulaivat ovat keskilaivaa kapeammat, mutta kaikki ne ovat yhtä korkeat. Hattulan kirkko on siis tyypillinen hallikirkko. Kummassakin pilaririvissä on kolme nelisivuista pilaria ja päädyissä pilasteri. Näitä yhdistävät suipot arkadi-kaaret, joiden leveys korostaa kirkon pituussuuntaa. Poikittaiset vyökaaret ovat enimmäkseen kapeita. Arkadi- ja vyökaaret kannattavat kirkkosalin kahtatoista ristiholvia. Holviruoteet, jotka leikkaavat toisensa vinoristin muotoisesti, jakavat kunkin holvin neljään holvivaippaan. Kuori on kirkon itäisin osa, missä alttarin paikka on ja missä jumalanpalvelukset suoritettiin. Kuoriaita erotti muinoin kuorin maallikoiden osasta kirkkosalia.

Pyhä Kolminaisuus, Isä Jumala valtaistuimellaan, Ristiinnaulittu Kristus ja Pyhän Hengen kyyhkynen. Ryhmän molemmin puolin enkeleitä luuttuineen ja torvineen.

Oviaukot ja päätyjen ikkuna-aukot ovat säilyttäneet alkuperäisen asunsa. Pitkien seinien neljästä ikkunasta on kolmea myöhemmin laajennettu. Pohjoisseinään on lisäksi puhkaistu kaksi uutta ikkunaa.

Hattulan kirkko on yksinäinen ilmiö Suomen keskiaikaisessa kirkkotaiteessa. Se poikkeaa harvoista samanaikaisista kirkoistamme sekä rakennusmateriaaliltaan että yksityiskohdiltaan. Se on 150-200 vuotta vanhempi kuin Hämeen muut kivikirkot. Kirkkoa yhdistävät läheiset siteet Hämeen linnaan. Linna ja kirkko ovatkin sisarluomuksia. Ne rakennettiin 1300-luvun alussa ja rakentajat saapuivat maahamme saksalaisen ritarikunnan maista, Itämeren kaakkoispuolelta. Molemmat rakennukset edustavat sikäläistä tiiligotiikkaa.