Seinämaalaukset

SEINÄMAALAUKSET

Hattulan maalaukset muodostavat useita kuvasarjoja, joissa Raamatun pelastussanoma ja pyhimysten opettavaiset elämänkerrat on esitetty kansalle tavalla, jota lukutaidotonkin saattoi ymmärtää. Maalausten toinen lähtökohta on liturginen. Ne esittävät kuvina kirkkovuoden juhlien aiheet. Eritoten joulu- ja pääsiäispyhien sanoma on kuvattu varsin seikkaperäisesti.

Kirkon seinäpinnat on varattu suurelle, nelijaksoiselle kuvasarjalle, joka kertoo Kristuksen pelastustyöstä. Tämä kuvasarja on koko maalauskoristelun varsinainen runko. Pelastustyö on kuvattu koko maailmanhistorian käsittelevänä tapahtumasarjana, joka alkaa Paratiisikeromuksesta - luominen ja syntiinlankeeumus olivat pelastustyön lähtökohdat - ja päättyy Viimeiseen Tuomioon, jossa pelastustyön lopullinen tarkoitus saavutetaan. - Muut, pienemmät kavajaksot säestävät pääsarjaa: ne kertovat Jeesuksen äidin Neitsyt Marian elämästä, Jeesuksen julkisesta toiminnasta jne.

MAALAUSTEN ESIKUVAT

Kirkkojen somistaminen maalauksilla yleistyi Suomessa suuresti eritoten 1400-luvulla. Toimiessaan jonkun vanhemman mestarin apulaisena omaksuivat tulevat kirkkomaalarit hänen tekniikkansa ja ornamenttiaiheensa, vieläpä hänen käyttämänsä kuvaesitysten kaavatkin. Hattulan sisarkirkon, Lohjan kirkon, mestarin on arveltu olleen kuuluisan Albert Maalarin oppilaana Ruotsin Upplannissa. -Kertovien esitysten esikuvina ovat monestikin olleet tuon ajan painotuotteet. Jo vuoteen 1500 mennessä oli nimittäin ilmestynyt sekä lukuisin puupiirroksin koristettuja suuria kuvaraamattuja (Biblia pauperum) että muita hengellisiä kuvakirjoja, jopa kuvitettuja lehtolehtisiä yms. Niissä oli sopivia kuvamalleja miltei loputtomiin, joskin nykyiset tutkijat vain aniharvoin ovat pystyneet osoittamaan eri kirkkomaalausten suoranaisia esikuvia.